Parisuhde ja vauva

Saanut nyt monesti miettiä miten parisuhde voi toimia ja voida hyvin kun on vauva?
Rakastan meidän pikku Viljamia enemmän kuin mitään mutta rakastan myös miestäni..

Mutta tuntuu että jatkuvasti on riitaa ja mua haukutaan, tuntuu etten jaksa tätä enää kauan..voiko rakkaus kadota?Tällä hetkellä tuntuu nimittäin että pian niin käy,koska mies loukkaa mua jatkuvasti ja viimeiseksi huusi että oli suuri virhe edes tutustua muhun..
Ja kuitenkin meillä on lapsi joka nyt joutuu tän kaiken paskan keskellä olemaan:/

Mä en kohta enää edes itse tiedä mitä mä haluan, paitsi että halaun olla paras mahdollinen äiti mun pienelle pojalle ja hyvä omistaja ja ystävä eläimilleni, miehen osalta en enää tiedä..haluiaisin että suhde voi hyvin ja meillä olisi normaalia perhe-elämää ja tehtäisiin asioita yhdessä perheenä.
Mutta se taitaa olla liikaa vaadittu.

Ylipäätään usein tuntuu että vaikka elän avoliitossa miehen kanssa niin melkein sama kun ois yh..Mies hoitaa joskus 1-2 yötä kerran kahdessa viikossa tai harvemmin ja mä muuten..mies ei vietä aikaa lapsen kanssa esim.juttele lapselle takaisin kun jokeltaa ja hengaile lattialla pojan kanssa..tosi harvoin hoitaa pojan päikkäreille tai tekee vaunulenkkejä..Syöttää sentään pullosta välillä mutta silti..

En edes tiedä mikä tän tekstin idea on, ehkä lähinnä purkaa omia ajatuksia jotenkin..Poika nukkuu tälläkin hetkellä kantorepussa rintaa vasten kun tässä kirjoitan.

Mutta siis oikeasti, mitä mä teen, mitä pitäisi tehdä..
Ei oo hirveen kiva kuulla vähän väliä olevansa "mielisairas idiootti" tms..

Aiemmin suhde meni vauvan kanssa ihan hyvin, mutta heti kun on vähänkin vaikeampaa tai etenkin jos miehellä on lomaa ja on enemmän kotona niin tä on pelkkää riitelyä ja mun on paska olla koska mä tosiaan haaveilen  miehen vapaiden aikana et tehtäisiin jotain yhdessä perheenä, eikä että mies istuu koneella tai katsoo tvtä ja suuttuu jos puhun sille..



Olen jo jopa epäillyt olisiko mulla joku synnytyksen jälkeinen masennus kun välillä menee hermo niin pienestä ja itkettää kaikki helposti..pitää vrm käydä puhumassa jollekkin jotta selviää, mutta mun olo voi johtua myös riidoista ja tästä jatkuvasta ahdistuksesta kun en enää tiedä mitä tä parisuhde on..

Lasta en syytä mistään ja hän on mulle kaikki kaikessa!

Koiran koulutus

Nyt meille muuttaa tänne lauantaina pieni kääpiösnautseri narttu Mindi ( Brisken ecpecially for you)
Se on siis silloin 8vk ikäinen.

Mullahan tosiaan on isovillakoira narttu Siru joka asuu nyt vanhemmillani, koska ei sovellu vahtiviettinsä kanssa kerrostaloon etenkin kun sen koulutus olisi voinut pentuna mennä paremminkin.
Siru oli ensimmäinen koirani ja kovat oli suunnitelmat silloin,mutta kun koira saapui ja oli itse nuorempi niin sitä vaan innostui siitä niin, että sitten vaan ajatteli usein, "että kun se on niin pieni" niin ei se haittaa kun välillä haukkuu tai jos vähän vetää ja että kyllä se oppii luokse tulon.
Temppuja Siru oppi ja osaa mutta ns.pohjakoulutus jäi silloin ikävä kyllä kesken.
Siru ei edelleenkään tule heti tai edes aina käskystä luokse heti vaikka vanhemmat onkin saanut sitä paljon paremmaksi frisbeen avulla.
Hihnassa se kulkee todella nätisti vedonestovaljailla etenkin.
Toki Sirulla on ollut vahtivietti muutenkin jonkinlaisena. Elin myös silloin turhna villiä elämää siihen nähden että omistin nuoren koiran..
Sirun turkki oli myös haaste, ennen takkuikää pesin ja föönailin ja jopa muutamaan otteeseen trimmailin itse, mutta takkuikä kun tuli oli turkki itselle liian vaikea ja käytin sitä trimmaajalla eikä sitten tullut opeteltua asiaa joka olisi helpottanut kyseisen rodun kanssa elämistä (mulla ei riittänyt taito enää ja en panostanut takkujen selvitykseen tarpeeksi koska en ollut lukenut turkinhoidosta niin paljon kun olisi pitänyt) Siru on hieno koira, mutta tiedän että se on onnellisempi omakotitalossa ja kuitenkin olen sen elämässä edelleen mukana jonkinverran :)


Siksi olen nyt lukenut paljon aiheesta ja olen myös miettinyt juurikin mitä virheitä tein ensimmäisen koiran kanssa. En nimittäin aijo enkä halua toistaa samoja virheitä uuden pennun kanssa.
Ensimmäinen muutos oli että hankin heti naksuttimen joka tulee olemaan mukana pennun koulutuksessa alusta asti, lisäksi olen lukenut kirjoja ja tulen lukemaan vielä netistä miten pohjatyö tulee tehdä jotta Mindistä tulisi koira joka voi juosta myös irti karkaamatta ja tulee luokse ongelmitta.
Sisäsiisteyden Sirukin oppi nopeasti, mutta toivon että niin käy myös Mindin kanssa vaikka nyt asunkin omakotitalon sijaa kerrostalossa.
Mindillä on myös trimmattava turkki, olenkin jo nyt ennen kuin pentu on tullut kotiin lukenut useasta lähteestä miten turkkia tulee hoitaa ja kuinka usein ja kasvattajalta tulen saamaan asiassa myös apua.
Tarkoitus on nyt todellakin alusta asti panostaa että opin pitämään turkin edes perus-siistinä ja rodunomaisena itse, ettei tarvitse joka kohdassa olla viemässä koiraa trimmaajalle joka taas maksaa.
Kun opettelee asian itse tulee se helpommaksi vaikka kasvattaja sitten näyttelytrimmissä tms auttaisikin.
On siis monta asiaa mitä tulen tekemään eritavalla uuden pennun kanssa.
Pohjakoulutus on tärkein, eli pennusta asti opetamme avokin kanssa luoksetulon, perusistunnan yms muut tärkeät asiat ja toki myös trimmattavana olemisen jotta se ei aikuisena tuota ongelmia. Hihnakoulutukseen panostetaan myös eritavalla, vaikka koira on pieni nyt eikä aikuisenakaan iso niin sen on kuunneltava kaikissa tilanteissa.

Katsotaan jos teen tänne vielä jotain jatkopostausta kun pentu on kotiutunut.

Ajan käyttö

Miettiikö muut koskaan että mihin kaikki tunnit päivästä aina menee?
Monesti itse ajatellut että pitää tehdä niin ja niin monta asiaaa ja sitten kun kello on vaikkapa 19 ni huomaankin että moni asia on tekemättä.

Mihin kaikki aika meni? Kuinka moni ihminen mahtaakaan tehdä jotain ylimääräistä välillä ja sitten aikaa kuluukin siihen ja se asia mikä piti hoitaa jäikin tekemättä.
Minusta elämää ei kuitenkaan saisi liikaa aikatauluttaa (esim klo 8 pesen hampaat ja 10.15 on lähdettävä kotoa yms) toki jos töissä on niin täytyyhän sinne ajoissa mennä tai jos lapsi syö tiettyyn aikaan niin toki jotkut rutiinit on hyviä.
Mutta jos esimerkiksi lenkillä käyminen aikataulutetaan tai vaikkapa seksi niin mitä siitä sitten tulee.
Toki nämäkin asiat hoidetaan eritavalla jos on esimerksi pieniä lapsi ja toki silloin tehdään asioita kun siihen on mahdollisuus.

Mutta pitäisikö ihmisten aikatauluttaa päivät eritavalla, että saisi hoidettua kaiken mitä pitkin mutta silti olisi aikaa tehdä niitä ns.omia juttuja siinä välissä. Silloin pitäisi vain miettiä välillä mitkä asiat on tekemättä ja mitä kello on että ehtiikö asiat varmasti hoitaa :)

Olen lukenut ja kuullut että jotkut aikatauluttaa jopa elämän jossa sitten taas ei ole yhtään mitään järkeä.
Toki joku saattaa kokea järkevänä asiana, että 15vuotiaana päättää että on kihloissa 18vuotiaana ja 20vuotiaana hankintaan lapsi ja 24vuotiaana mennään naimisiin ja 30vuotiaana on se omakotitalo.

Mutta kuka edellämainutun tyylisestä hyötyy?
Sehän aiheuttaa hirveän stressin jos vaikka ei 15 vuotiaan ole edes seurustellut tai jos on sinkku vielä 18 vuotiaana.
Eikö olisi fiksumpaa elää hetkessä. Toki tulevaa saa suunnitella mutta enemmin niin että halaun jossain kohtaa mennä naimisiin ja hankkia lapsen ja omakotitalon.
Itsekkin olen sortunut hieman suunnitteluun koska haluaisin lapsen ehdottomasti ainakin ennen kuin olen 30 mielummin nuorempana. Mutta lapsi tulee kun on tullakseen ja kun elämäntilanne on oikea.


Tänäänhän itse onnistuin päivänän aikataulutuksessa suhteellisen hyvin.
Sillä päivän aikanahan pesin pyykkiä,siivosin hiekkalaatikot,tyhjensin tiskikoneen,pyyhin pinnat,kävin lenkillä,imuroin,tein ruokaa ja leivoin mustikkapiirakan,laitoin kuivia pyykkejä kaappiin ja kävin kaupassa sekä söin ja kirjoitin blogia ja katsoin salatut elämät yms. Eli sain hoidettua kaiken mitä pitikin ja ehtisin hiukan tekemään muutakin kuin juoksemaan paikasta toiseen vaikka päivästä aika kuollut olenkin.


Huomenna onkin sitten toivottavasti hiukan vähemmän tekemistä. Ainakin tallille täytyy mennä ja porukoilla pitäisi käydä ja ruuanlaittoa ja laatuaikaa avokin kanssa ja lenkille.

Elämää

Katsotaan jos ehdin illemmalla jonkun mielipidepostauksen taas tehdä, mutta nyt vaan kerron tässä kaikesta mitä oon/ollaan avokin kanssa tehty.
Eilen en tosiaan ehtinyt koneen ääreen ja haluttiin muutenkin viettää laatuaikaa avokin kanssa rauhassa.

Ei siis periaatteessa paljoa tekemistä ollut muutakun katsottiin vähän kissan perään ja käytiin tallilla ja mun porukoilla oltiin istumassa ja juttelemassa jonkin aikaa ja moikkaamassa Siru koiraa :)
Sitten katsottiin leffaa ja tehtiin ruokaa yms kaikkea ihan tavallista.

Ja tää päivä onkin ollut jo tähän asti sitten ihan täynnä.
Juha lähti 12 aikaa töihin jota ennen syötiin aamupala ja siivosin hiekkalaatikot ja hetki oltiin sohvalla vaa. Sitten sen jälkeen oon juossu paikasta toiseen, ensin menin kauppaan ostaa ruokaa ku sitä ei jääkaapissa pahemmin ollut ja kävin vielä tokmannillakin jonka jälkeen takaisin kotiin ja 3 kassillisen roudaamainen sisään.
Ostokset jääkaappiin ja pyykit koneeseen ja eiliset pyykit kuivumasta kaappiin.
Kohta pitäisi ruveta tekemään ruokaa ja imuroida ja pyyhkiä kaikki asunnot pinnat.
Lenkillekkin pitää tänään ehtiä ja vanhalta kämpältä pitäisi loppuja kamoja hakea tänne että pääsisi siivoamaan sen joskus.

Muutama lahja pitäisi paketoida ja sitten laittaa pyykit kuivumaan.
Tarkoitus oli tänään leipoakin ku sillon ku piti ni en sitten ehtinytkään ni tänään pitäisi ainakin väsätä mustikkapiirakka.
Nyt hetki koneella ja sitten jatkamaan hommia et saa kaiken tehtyä ilman et täytyy kaikki tehdä kerralla :D

Riivi pääsi nyt postauksen kuvaksi:)

Arjen touhuja

Tänään siis aamulla sitten ennen kymmentä ajettiin ell missä Riiviö sai rauhoituspiikin. Sitten lähdin kotiin siinä välissä..oikeastaan ajelin hetken ja vain kävin kotona koska oli riitaa avokin kanssa..

No sitten haettiin kissa kotiin ja nyt hänellä on vauvanvaatteesta tehty haalari ja kuminen(?) kauluri.
Hän saa oleilla alkuun vierashuoneessa ja pikkuhiljaa päästetään muiden kissojen seuraan.
Yöt hän saa ainakin nyt alkuun olla erillään ettei satu mitään ja myös jos ei jompikumpi ole kotona niin kissa saa olla silloin eristyksissä ensimmäiset päivät.

Nyt laitoin broilerin ja porkkanaa uuniin ja sitten tässä pyyhitty pölyt ja keittiön pinnat ja imuroitu yms muuta kodin siivoilua. Palaneet lämpökynttilät vaihdettu myös uusiin.
Kohta avokki keittää riisin ja sitten päästäänkin kohtapuoliin syömään ensimmäinen kunnon ateria tänään. Sitten voisi ehkä käydä vanhaa kämppää mahdollisesti tyhjentämässä loppuun (ollaan siis vasta n.1kk asuttu tässä kolmiossa )

Sitten kissan tarkkailua ja voisi mahdollisesti vaikka leipoa marjapiirakan ja ehkä vaikka joulutorttuja ja pipareitakin voisi joku päivä väsätä.
Pitäisi mennä avokin ja Isän kanssa kaatamaan meidän tontilta kuusikin että saisi ajoissa kuusen kämppään ja koristeltua ja sitä ennen pitäisi löytää painava kuusenjalka ja ennen joulu on vielä muutamia jouluostoksiakin tehtävänä.

Tekeminen ei siis lopu kesken, kuitenkin sen verran iso asunto, että aikaa saa kulumaan ihan siihenkin että koti pysyy siistinä.
Lenkille olisi kiva mennä mutta täällä ainakin sellainen pääkallokeli että ei siellä pysy pystyssä ellei sitten hae liukuesteitä kengän pohjiin ensin vanhemmilta.

Huomista ruokaakin pitäisi miettiä ja huomenna on tallille menokin sitten ja perjantaina kaveri tulee hiustenvärjäykseen.
Sitten kun tähän vielä löytää sen työpaikan niin ainakaan ei ole elämä liian tylsää ja rauhallista ja jos joskus se koirakin kuvioon astuu :D

Arjen keskellä on kauraturpa ihana levähdystauko <3

 

Heräämiset

Mitä mieltä ihmiset on heräämisistä?
On ne sitten yöllä ennen töihin lähtöä tai aamuisin.
Ja onko todellisuudessa olemassa aamu-ja iltaihmisiä?

Itse olin aiemmin sitä mieltä että on todellakin enemmän aamuihmisiä ja iltaihmisiä.
Koska aiemmin olin selkesäti iltaihminen..Olin pirteimmilläni 22 jälkeen illalla ja jaksoin valvoa aina. Unta en yleensä saanut ennen 00 vaikka olisin kuinka yrittänyt ja yleensä meninkin nukkumaan 00-02 aikoihin. Ja voisi ajatella että eihä siinä sitten ole ihmeellistä kun menin nukkumaan myöhään ja nukuin pitkään ja niin edelleen, mutta kun joskus harvoin kun olin väsynyt ja menin nukkumaan vaikka 22 niin joka tapauksessa nukuin yleensä 11-13 asti ja vaikka olisin valvonut 22 tai 00 ja herännyt aamulla klo9 niin taas seuraavana iltana olin klo22 pirteä kuin peipponen.

Nyt taas kun olen vähän vanhempi niin aamuisin herään yleensä jo ennen yhdeksää ilman herätystäkin.Pystyn toki nukkumaan pitkään mutta heräilen vähän väliä ja olen väsyneempi juos nukun pitkään.
Iltaisin minua alkaa väsyttää yleensä melko paljon viim.22 välillä jo kahdeksan jälkeen ja pystyin tällön myös nukkumaan.

Siispä on onko aamu-ja iltaihmisiä siis kuitenkaan vai voiko sitten muka iltaihminen muuttua aamuihmiseksi?
Vai onko asia pikemminkin kiinni kuitenkin juurikin enemmän elämäntavoista ja tottumuksista kuin siitä että olisi aamu-tai iltaihminen?

 Ja kun oma muutokseni ei tosiaan ollut mikään joku tuli 10vuodessa vaan vielä vajaa vuosi sitten olin täysi yökukkuja jotai väsytti aina päivisin. Ei auttanut rauhottavat edes nukahtamaan ellen melko suurta annosta ottanut.

Entä sitten vaikuttaako esim. jännitys että herää herkemmi aiemmin?
Onko ihminen väsyneempi aamuisin jos hänellä on työt seuraavana päivänä?

Itsehän heräsin kouluun aina huonosti ja olin aamuisin kiukkuinen ja väsynyt vaikka usein herätys oli vasta 8 aikaan.
Kun taas suurinpiirtein samanikäisenä heräsin pirteänä ja hyväntuulisena tallille aamuisin vaikka herätys olisi ollut 5-6.
Siispä jos ihmisen syy herätä on asia mistä todella pitää niin taitaa se vaikuttaa ainakin itsellä "kummalla jalalla" nousee ja onko väsynyt vaiko ei.

Entä sitten jännitys?
Itse koen nukkuvani paljon huonommin jos minua jännittää joku seuraavana päivänä tapahtuva asia.
Oli se sitten mieluinen tai ei mieluinen.
Epämiellyttävä asia vaikuttaa että en saa nukuttua juuri ollenkaan ja haluaisin nukkua asian yli kun taas mukava asia vaikuttaa siten että nukahdan kyllä mutta heräilen monta kertaa yössä toivoen että olisi jo aamu.Tai jos asia on ns.neutraali haluan vain saada sen hoidettua.

Kuten nyt kun kissan sterilointi on tänään niin heräsin jo 6.30 koska haluan että asia tulee hoidettua ja haluan nähdä että kaikki menee hyvin kun kyse kuitenkin rutiini toimenpiteestä.


[ millaisia aamu/ja tai iltaihmisiä täältä sitten löytyy? ]

Vähän johdantoa

Joo tosiaan teen nyt pienen tiivistelmän mistä blogi tulee kertomaan.
Eli siis aijon täällä pohdiskella arjen iloja ja suruja ja haasteita sekä syvällistä pohdintaa elämästä, parisuhteesta ja mistä milloinkin:)

Postausehdotuksia otetaan myös ilomielin vastaan.
Ja kysyä saa nyt kun blogi lähtee tästä pyörimään, mitä vain nyt haluaa tietää:)

Tällaista blogia en ole aiemmin kirjoittanut joten haastavaa tästä tulee.
Ja blogin nimen ideana siis se että kun jokainen ihminen maan päällä on kuin neula heinäsuovassa.
Meitä on paljon ja moni jää huomiomatta tai paljon vähemmälle huomiolle kun joku toinen.

Mutta lisää pohdintaa kun teen ihan ensimmäisen oikean postauksen ja pyrin ehtimään tässä ihan lähipäivinä ja varmaan ehdinkin kun Riiviö (n.2,5v narttu) menee sterilointiin huomenna ja topilaan seurana saa sitten olla ja siis paljon kotona niin aikaa on :)

Tässä nyt kuva Sessi kissasta.